Takaisin nykyhetkeen
Se olis sitten se kauan odotettu perjantai.
Alotin siis kirjoittamisen siitä, että saitte pienen pilkahduksen menneisyydestä – palataan sinne taas tässä lähiaikoina – keskitytään kuitenkin nyt toistaiseksi ihan tähän nykyhetkeen.
Perjantai siis – se jokaisen viikon kohokohta – ainakin niille joilla on viikonloput pyhitetty sille omalle ajalle, omille harrastuksille, parisuhteelle, peheelle etc.. – mitä ikinä kellään viikonloput tuokaan tullessaan.
Itse en koko viikonloppua saa pyhitettyä loikoilun tai vapaa-ajan parissa, vaan teen siis kahta työtä. Toisessa istun aamusta alkaen palvellen ihmisiä puhelimitse maanantaista perjantaihin ja toisessa nautin ihmisten konkreettisesta näkemisestä – asiakaspalvelun merkeissä kylläkin myöskin – sekä palvelemisesta perjantai- ja lauantai-iltaisin. Sunnuntait saan sitten ihan vaan olla, tai no, yleensä sekin päivä menee osittain nukkuessa hankittua univelkaa pois sekä valmistautuen tulevan viikon työrupeamaan.
Nautin kyllä suunnattomasti molemmista töistä ja olen kiitollinen että saan tehdä työtä. Olen vuosia ollut jo asiakaspalvelualalla, toki kokeillut myös muita töitä, mutta aina on ollut helppo palata siihen tuttuun ja turvalliseen, siihen mistä on jo vuosien kokemus.
Olen aina pitänyt ihmisten kanssa rupattelusta. Sekin ollut luultavasti suurin syy siihen mitä teen ja olen aina tehnyt sen suurella sydämellä.
Mielestäni meillä Suomessa pysähdytään juttelemaan niistä näistä aivan liian vähän. Meillä on aina liian kiire tai sitten koska emme tunne toista, niin eihän hänelle voi puhua. Olemme liian kiinni siinä, etteikö muiden ihmisten kanssa ”tyhjänpäiväisestä” rupattelusta voisi nauttia. Toki meitä on moneksi. Poikkeushan vahvistaa säännön.
Olen myös opiskellut kahteen eri asiakaspalveluammattiin – toisessa ollaan jopa todella lähellä, sillä niinkutsutulla omalla alueella, johon ei kovin mieluusti päästetä ulkopuolisia.
Tänään pitkästä aikaa tulin parturiin, rikkomaan niitä omia rajoja ja uskomuksia lisää. Vuosia on kulunut viime kerrasta kun olen antanut jonkun toisen leikata hiuksiani – nyt ajattelin taas antaa siihen mahdollisuuden.
Onneksi annoin! Minun hiukseni leikannut nuori opiskelijatyttö osasi hyvin tehdä halutun leikkauksen. Olen tyytyväinen. Tietenkin jännitin – sillä jokaisella meistä (ainakin luulen niin) löytyy se ei niin kiva ja mukava kokemus kampaajalla tai parturilla käynnistä. Itsevarmoin ottein minun villiintynyttä pelkoani leikannut nuori – juuri valmistumassa oleva – naishenkilö oli oikein mukava uusi tuttavuus. Saattaa jopa olla että käyn hänellä useammin leikkauttamassa pehkoni.
Tästä matkani jatkuu aiemmin mainitsemaani toiseen työhön, siihen missä palvellaan asiakasta ja yritetään saada asiakkaalle mahdollisimman mieluisa vierailu ja että hän saapuisi myös uudelleen palveltavaksi.
Tämä tältä erää – tiedän ajatuksieni harhailevan välillä sinne sun tänne. Toivottavasti lukemanne ei kuitenkaan vaikuta kamalan sekavalta ja että siitä ymmärtäisi jopa jotain.
Nauttikaa kaikki aurinkoisesta viikonlopusta – olitte sitten työssä tai vapaalla!
Nyt täytyy jo rientää
–
Ensi kertaan siis taasen.
MLC